Ei sen suuruus vaan sen vääryys

Kirsi Pietiläinen ja Jarmo Kaukua

Toimittaja Ulla Järvi on kirjoittanut vuosikirjassa (s. 64-73) osuvasti modernista terveysvalistuksesta ja siitä, että lihavuus on saanut mediassa paljon palstatilaa. Lihavuustutkija ei luonnollisestikaan ole suuresta huomiosta harmissaan. Lihavuuttahan on perinteisesti vähätelty terveyttä ja elinvoimaa uhkaavana tekijänä.

Näin tehdään edelleen. Lihavuustutkijoita ja mediaa on moitittu lihavuusepidemian liioittelusta. Ei saisi puhua räjähdysmäisestä kasvusta, pandemiasta eikä maailmanlaajuisista uhkakuvista. Epäileväisimmät tuomakset ovat jopa väläyttäneet, ettei lihavuudella ole mitään tekemistä siihen yleisesti liitettyjen sairauksien kanssa.

Kuitenkin tuoreimpien tutkimusten mukaan juuri lihavuus on lisääntymisensä myötä nousemassa teollistuneiden maiden mittavimmaksi terveysuhaksi. Vaikka muut eliolosuhteet edistävät terveyttä ja työkykyä, samaan aikaan lisääntyvä lihavuus mitätöi monia muita edistysaskelia. Lihavuus on yleisimpien ennenaikaista työkyvyttömyyttä aiheuttavien sairauksien kuten sydän- ja verisuonitautien, tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja myös mielenterveyden häiriöiden riskitekijä, mutta tilastoissa se ei näy. Lääkärit eivät yksinkertaisesti kirjaa lihavuutta tai metabolista oireyhtymää diagnoosiluetteloon. Vaikka lihavuus on päällepäin näkyvin osa työkyvyttömyyteen johtavaa monimutkaista ongelmaketjua, lihavuuden asema koetaan sivulliseksi. Lihavuutta ei myöskään pidetä ongelmana, koska siinä ei ole mitään poikkeavaa.

Liikapaino on niin yleistä, että siitä on tullut normi. Suurin osa suomalaisista, jopa 60-70 prosenttia suomalaisista, on liikapainoisia. Vain noin 15 prosenttia on sitä mieltä, että heillä ei ole minkäänlaista taipumusta painonnousuun. Suurin ongelma lihavuusepidemiassa ei kuitenkaan ole sen suuruus vaan sen vääryys. Lihavuus ei suinkaan ole tasaisesti jakaunut eri väestöryhmien välillä. Jopa Suomessa, joka pitää itseään varmasti yhtenä maailman tasa-arvoisimmista maista, lihavuuden yleisyydessä on merkittäviä eroja sosiaaliluokkien välillä.

Lihavuus on yleisempää alemmissa sosiaaliluokissa, erityisesti naisilla. Sama tilanne on useissa kehittyneissä maissa. Kun ympäristö muuttuu lihavuutta suosivaksi, lihavuudelta säästyvät paremmin ne, joilla on koulutusta ja rahaa hankkia itselleen ja perheelleen terveelliset elinolot. Lihominen on luonnollinen vastaus muuttuneeseen ympäristöömme. Nykyihmisen täytyy ponnistella keksiäkseen tapoja liikkua arkielämässään tai järjestää aikaa ja rahaa liikkuakseen vapaa-aikana. Ruokaa täytyy tietoisesti väistellä välttääkseen liiallisen syömisen.

Herkullinen aihe

Lihavuutta käsitellään mediassa hyvin yksilölähtöisesti. Myös Ulla Järven esiin nostamissa lehtikirjoituksissa ja televisiosarjassa lihavuus katsotaan yksilön ongelmaksi. Yhteiskunnan vastuu ja todelliset toimet, jotka kääntäisivät kauhistuttavat ennusteet lihavuuden yleistymisestä, eivät juuri koskaan saa palstatilaa. Poliitikoita ei panna tilille, vaikka siitäkin voisi saada yhtä herkullisen jutun aiheen kuin yksittäisen ihmisen hädästä.

Niin kauan kuin terveysvalistus kohdistuu vain yksilöön, siinä ollaan hakoteillä. Jos ainoa vaihtoehto on käyttää rullaportaita, valistunutkin ihminen käyttää rullaportaita. Jos tyhjää energiaa sisältävä herkku on halpa, valistunutkin ihminen ostaa sen. Ja jos työmatkat on helpointa tehdä autolla, valistunutkin ihminen tekee ne autolla. Yhtä hakoteillä ollaan, jos lihavuuden ajatellaan johtuvan vain liikasyömisestä ja liian vähäisestä liikkumisesta. Erityisesti silloin, kun lihavuus ilmenee yhdessä toisen suuren kansansairauden, masennuksen kanssa, elämäntilannevyyhti on niin monimutkainen ja solmuinen, että parhaatkaan ravitsemusopit ja energialaskurit eivät auta karistamaan taakaksi käyneitä kiloja. Kun liemeen lisätään alkoholi, on pulmia lähdettävä varmaankin purkamaan muilla keinoin kuin syyttämällä lihavuudesta.

Vaikka lihavuus ja sen vastakohdaksi väärin luultu laihdutus ovat yleisimpiä aiheita, joissa keskustelu voi mennä provosoivaksi kiihkoiluksi, media on Suomessa kyennyt tuomaan lihavuuden esiin varsin asiallisesti. Valitettavasti ylilyöntejä kuitenkin tapahtuu. Ikävimpiä ovat lihavia loukkaavat sanavalinnat tai ongelmalla mässäily. Lihavuus on herkullinen aihe silloin, kun voidaan sormella osoittaa, miten räikeän epäterveellisesti lihavat elävät. Ketään ei kiinnosta se tavallinen tapaus, joka ei ole tehnyt mitään erityisen raflaavaa, syöpötellyt, juopotellut tai laiskotellut. Suurimmalle osalle lihavista liikakilot ovat kertyneet pikkuhiljaa, vuosien varrella, luonnollisena reaktiona pienelle päivittäiselle energiaylimäärälle. Mutta tämä ei ole lihavuuden kuva mediassa. Lihavuus on saatava myyvemmäksi. Ja sehän myy, erityisesti silloin, kun markkinavalttina on lupaus lukijan omasta laihtumisesta.

Lihavuus on niin suuri ongelma, että lihavuustutkijat, lääkärit, ravitsemusterapeutit ja kuntovalmentajat eivät riitä ratkaisemaan sitä. Sen vuoksi asiantuntijoiden piiriä pitää laajentaa. Median toivoisi kiinnostuvan uusista nimistä, näkemyksistä ja kokemuksista erityisesti niiltä yhteiskuntamme asioista päättäviltä tahoilta, joilla on mahdollisuus vaikuttaa suuriin linjoihin. Se, mitä kansamme syö ja juo ja miten se liikuttaa itseään on tärkeimpiä seikkoja, millä terveyttämme voi tulevaisuudessa edistää. Nyt, kun meillä on historiallinen perspektiivi tiedossamme, ja olemme huomanneet, että nykyisellä elämäntyylillä lihavuus lisääntyy jatkuvasti, on aika tehdä jotain aivan muuta. Meidän jokaisen yksilöinä, mutta eritoten kuntana, kansakuntana ja yhteiskuntana on aloitettava talkoot lihavuuden yleistymisen pysäyttämiseksi.

LT, ETM Kirsi Pietiläinen työskentelee Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Lihavuustutkimusyksikössä ja on Suomen Lihavuustutkijat ry:n puheenjohtaja. LT Jarmo Kaukua on sisätautien erikoislääkäri.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s