Kangasalan Sanomat ei suostunut PAMin talutusnuoraan

Tiina Tuominen

Paikallislehden päätoimittajalta vaaditaan kovaa luonnetta. Jos pienen kunnan sisällä kuohuu, on vaikeaa pysyä puolueettomana. Viime syyskesällä Kangasalan Sanomat joutui miettimään omaa journalistista riippumattomuuttaan suhteessa ulkopuolisiin paineisiin. Vaikka paikallislehdeltä odotetaan objektiivista otetta siinä missä muiltakin lehdiltä, saattaa se kiperässä paikassa asettua tukemaan omaa yhteisöään. Missä menee paikallislehden lukijakuntaansa tunteman lojaaliuden raja?

Elokuun 6. päivänä valtakunnan uutiseksi nousi tieto siitä, että Kangasalla toimivaa K-Supermarket Kesäpäivää syytettiin luottamusmiehensä laittomasta irtisanomisesta. Tapauksen nosti tiedotteessaan esille Palvelualojen ammattiliitto Pam. Pian kiista luottamusmiehen irtisanomisesta poiki muitakin paljastuksia, kun kauppiaan väitettiin muun muassa syrjineen raskaana olevaa naista ja ahdistelleen nuorta työntekijää. Paikkakunnan äänenkannattaja Kangasalan Sanomat päätti heti jupakan alussa, että asiasta ei uutisoitaisi ennen kauppiaan saamista langan päähän. Seuraavassa numerossa tapausta ei noteerattu, sillä päätoimittajan mukaan kauppias piti syytöksiä tuulesta temmattuina eikä suostunut kommentoimaan asiaa. Kangasalan Sanomille tämä tarkoitti uutistappiota, sillä asia oli seuraavana päivänä esillä muun muassa Aamulehdessä. Kangasalan Sanomien päätoimittaja Matti Kauhanen sen sijaan parjaisi muita medioita Pamin tiedotteen kritiikittömästä lukemisesta ja yksipuolisesta uutisoinnista.

Kesäpäivän ja ammattiyhdistyksen riita kärjistyi syksyllä Pamin painostustoimiin, joihin kuuluivat ostoboikotti ja yrityksen saarto. Pam myös vetosi kaikkiin K-Supermarket Kesäpäivän asiakkaisiin, jotteivat he asioisi myymälässä ennen erimielisyyksien ratkeamista. Elokuun lopulla kauppias Tero Vierikka teki tutkintapyynnön poliisille ja katsoi Pamin edustajien syyllistyneen törkeään kunnianloukkaukseen, kun taas Pam vastavuoroisesti pyysi poliisia tutkimaan, ovatko kauppiaan toimet lain mukaisia. Riita ehti saada myös poliittisia sävyjä, kun Kangasalan vasemmistoliitto julisti kaupan ostoboikottiin. Lokakuussa riita saatiin päätökseen ja luottamusmies sai jatkaa töitään. Samalla riidan kumpikin osapuoli veti pois toisistaan tekemänsä tutkintapyynnöt.

Kuka puhui totta?

Kangasalan Sanomat ei tyytynyt sivustakatsojan rooliin, vaan kirjoitti riidasta 28. elokuuta kärkevän pääkirjoituksen otsikolla ”Pam ampuu kovilla kauppiasta”. Pääkirjoituksessa päätoimittaja Matti Kauhanen kritisoi tapaa, jolla ammattiliittojen painostavat työnantajaa. Päätoimittajan mukaan työsopimuslain ja liittojen väliset sopimukset ovat niin kapulakielisiä, ettei moni työnantaja kykene niitä tulkitsemaan kuin ammattitaitoisen juristin avulla. Kirjoituksensa lopuksi Kauhanen peräsi, onko Pamille ensisijaisesti tärkeää nostaa omaa profiiliaan ja yleisesti alan työehtoja esille työehtosopimusneuvotteluja varten.

Pienen paikkakunnan äänenkannattajalta on rohkea veto lähteä, ainakin näennäisesti, tukemaan jompaakumpaa riidan osapuolta. Vaikka päätoimittaja Kauhasen mukaan mainittu pääkirjoitus oli kirjoitettu kummankin osapuolen kannalta tasapuolisesti, ei Pam kirjoituksessa juuri saa sympatioita osakseen. Kirjoitus olisi voitu myös otsikoida toisin, sillä tuskin päätoimittajakaan tässä vaiheessa oli varma siitä, kuka kiistassa puhuu totta ja kuka ei. Kauhanen ei kuitenkaan myönnä suojelleensa kauppiasta, vaikka huonoon valoon joutunut oman paikkakunnan yrittäjä lehteä harmittikin. Pieneen kauppaan kohdistunut suuren mittakaavan mielenosoitus oli päätoimittajan mukaan poikkeuksellisen kova temppu, minkä vuoksi lehti valitsi puolensa. ”Paikallinen työkiista olisi voitu selvittää myös hiljaisuudessa. Halusimme olla paikallisyhteisön puolella Pamia vastaan.” Taustalla voidaan nähdä ajatus myös rehellisestä kotiinpäin vetämisestä ja inhimillisyydestä: kuka puolustaa päähän potkittua yrittäjää?

Kesäpäivä on mainostanut Kangasalan Sanomissa pitkään ja säännöllisesti. Päätoimittaja Matti Kauhanen ei kuitenkaan myönnä kirjoittelun taustalla olleen minkäänlaista taloudellista painostusta. Kauhasen mukaan tämän taloudellisesti riippumattoman lehden ei tarvitsisi jättää mitään paikkakunnalla tapahtunutta asiaa uutisoimatta. Kangasalan Sanomien päätoimittaja myöntää silti, että paikallista yritystoimintaa pyritään tukemaan ”journalismin rajoissa”. Paikallisia yrityksiä ei puffata, mutta ”kuluttajavalistuksenomaisia” esittelyjuttuja sen sijaan kirjoitetaan. Vaikeaksi lehden osan tekee kuitenkin se, että toimittajien on voitava tehdä töitä paikkakunnalla myös uutisoinnin jälkeen. ”Valtakunnallisessa mediassa ei tarvitse välittää siitä, mitä paikkakunnalla puhutaan. Meillä se otetaan ihan eri tavalla.”

Yleisönosastokirjoittelua K-Supermarket Kesäpäivän ja Pamin kiistasta ei ollut muutamia tekstiviestejä lukuun ottamatta. Päätoimittaja Kauhanen muistelee, ettei toimitukseen tullutkaan aiheesta kuin yksi kirje. Sitä ei haluttu julkaista, jotta vältyttäisiin turhalta juupas-eipäs –kinastelulta. Pam Häme-Pirkanmaan aluepäällikkö Niina Koivuniemen mukaan toimitukseen kirjeitään lähettivät ainakin Vasemmistoliiton ja SDP:n aktiivien kirjeitä sekä yhteydenotto Kesäpäivän työntekijöiltä. Tarkemmin asiaa pohdittuaan Kauhanen muisti, että puolueilta oli tullut kirjeitä, mutta ne oli lehdessä puettu jutun muotoon. Kesäpäivän työntekijöiden kirje sen sijaan oli tarkoitettu heidän ja päätoimittajan ainoastaan ”keskinäiseksi kirjeenvaihdoksi”, eikä kirjettä olisi Kauhasen mukaan voinut sellaisenaan julkaistakaan vaan se oli tarkoitettu lähinnä uutisten taustamateriaaliksi.

Niina Koivuniemen mukaan Pamin tiedotteella haettiin ennen muuta mahdollisimman laajaa mediahuomiota. Kangasalan Sanomat saattoi joutua Pamin päämäärien tavoittelun välikappaleeksi, sillä eräänlaista mediahuomiota herätti ainakin toimittajapiireissä Kauhasen puolueellisena nähty pääkirjoitus. Kangasalan Sanomat joutui oikeastaan sen saman talutusnuoran vangiksi, mihin hirttäytymisestä se kritisoi valtamedioita. Päätoimittaja Kauhasen pääkirjoituksessaan esittämä kannanotto murensi Kangasalan Sanomien uskottavuutta ainakin joidenkin ammattitoimittajien silmissä.

Kriittisen keskustelun mahdottomuus

Voiko paikallistason lehti toisaalta koskaan käydä kriittistä keskustelua ilman, että se tulkitaan aina kannanotoksi yhteisöä vastaan tai sen puolesta? Soittokierros Kangasalan naapurikunnissa ilmestyviin paikallislehtiin todistaa, että kyllä voi. Päätoimittajat kautta linjan katsovat olevansa paikallisyhteisönsä asialla, joskaan yhteisön etu ei koskaan voi mennä uutisen yleisen merkittävyyden ohitse. Lukijat nähdään ”oman seuran jäseninä”, eikä konfliktitilanteista pelätä kirjoittaa. Paikallislehden päätoimittajat tietävät yleisönsä lukevan lehteä pilkuntarkasti. Eräs päätoimittaja sanoi toimittajan jo juttua kirjoittaessaan tietävän mitä seuraavana päivänä seuraa: ”Rähinä nousee, oli aiheena vaikka lintujen ulkoruokinta.”

Paikallislehden yksi hankalimmista tehtävistä lienee kuitenkin eläminen yhdessä paikallisyhteisönsä kanssa vuodesta toiseen. ”Maakuntalehti ei välttämättä edes tiedä, että taistelukentällä taistellaan – eikä toisaalta välitä siitä. Meidän täytyy ottaa huomioon, ettei olla itse sodassa mukana, että sotijat on muut.” Toinen päätoimittaja nostaa paikallislehden haasteeksi objektiivisen tiedonvälityksen: ”Jos asettuu jommallekummalle puolelle, niin samalla pyllistää toiseen suuntaan.” Myös taloudelliset kysymykset ovat läsnä paikallislehden arjessa. Seuraavaa kertoi kolme asiakasta juttujensa takia menettänyt paikallislehti: ”Jos budjettia tekisi, niin kyllä siihen täytyy laskea semmonen särkymävara. Jotkut asiakkaat ei tajua, että meidän työtä on se asioista kertominen.”

Vaikka edellä haastatellut paikallislehtien päätoimittajat väittävätkin toteuttavansa journalistisia ihanteita, voidaan näkemysten julkituominen nähdä toisaalta myös puolusteluna tai mielistelynä. Voiko paikallislehti koskaan todellisuudessa ravistella lukijoitaan, vai ajatellaanko se silloin asettumiseksi yhteisöään vastaan? Paikallistasolla kriittistä keskustelua voinee syntyä, mutta on keskeistä miettiä millaisia asioita taustalle voi kätkeytyä.

Tiina Tuominen on Tampereen yliopiston tiedotusopin opiskelija, joka tekee aiheesta pro gradu -tutkielmaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s