Aihearkisto: Uncategorized

Edistääkö journalismi seksismiä ja rasismia?

Agricolan juhlavuoden kunniaksi Journalismikritiikin vuosikirjan viimeinen osio on omistettu journalistisen kielen tarkasteluun. Jos journalismilla on suuri valta edistää tärkeiksi näkemiään päämääriä, kuten vuosikirjan Kampanjointia ja kannanottoja -osiossa todetaan, kantaa voidaan ottaa myös haitallisiksi ja vahingollisiksi katsottujen päämääriin – voidaan pidättäytyä edistämästä sellaisia ilmiöitä, joiden nähdään esimerkiksi syrjivän joitain ryhmiä. Millaisia mahdollisuuksia journalismilla on olla antirasistinen ja -seksistinen?

Sosiologit Anna Rastas ja Anna Simola tarkastelevat yhteisartikkelissaan Suomen Kansallisteatterin kahta näytelmää, joista kirjoittaessaan toimittajat joutuivat kiperien sanavalintojen eteen. Loppujen lopuksi ei ollut aivan selvää, miten kertoa lukijoille näyttelijöiden tai roolihahmojen ihonväristä ilman rasistisia vivahteita.

Kielentutkija Mila Engelberg korostaa, että seksistisen kielen uudistaminen on samalla myös seksistisen mielen uudistamista; muuttamalla kieltä muutamme myös sen taakse kätkeytyneitä ajatusrakenteita. Engelberg oli aloitteentekijänä suomen kielen lautakunnalle esitetyssä reformissa, joka pureutui suomen kielen seksismiin.

Vuosikirjan Vääriä sanoja -osion artikkeleita voi kommentoida vastaamalla tähän viestiin.

Mainokset

Liikahtiko jokin?

Journalisminkritiikin vuosikirjan tehtävänä on ollut aina jäljittää niitä pieniä muutoksia, joita yhden uutisvuoden aikana on tapahtunut. Aina ei tehdä suuria harppauksia ja radikaaleja U-käännöksiä, vaan useimmiten on kysymys sellaisista pienistä liikahduksista, joita ei tavalinen lukija, katsoja tai kokija edes tule huomanneeksi.

Tutkija Karina Horstin mukaan maahanmuuttokritiikille avautui hetkessä uudenlainen näkymä, kun kolme maahanmuuttajanaista pyysi kielteisen turvapaikkapäätöksen saatuaan suojaa Suomen evankelis-luterilaisilta seurakunnilta. Maahanmuuttopolitiikka sai kasvot, mikä olisi saattanut johtaa laajoihinkin keskusteluihin. Ovi sulkeutui miltei yhtä nopeasti kuin se oli avautunutkin: rakenteellista kritiikkiä ei ennätetty esittää, kun muut asiat jo tekivät tuloaan journalismin agendalle.

Väitöstyötä verkkolehdistä työstävä Tomi Lindblom ihmettelee, ettei viime vuonna paluun tehnyt verkkolehti Uusisuomi.fi kyennyt ainakaan vielä mullistamaan verkkouutisoinnin käytäntöjä suurista lupauksistaan huolimatta. Viestinnänopettaja Pirita Juppi havaitsee, että aktivistien eläintuotantovideot saivat median huomion poikkeuksellisesti keskittymään itse asiaan, eläintuotannon ongelmiin, eikä tyypillisestä aktivistien ja viranomaisten vastakkainasettelusta näkynyt jälkeäkään.

Kirjailija-tutkijat Kaarina Hazard ja Olli Löytty käyvät läpi muutamia iltapäivälehtien lemmikkiaiheita Nallen pinkeistä pöksyistä Susan Kurosen kirjankansien lumosta viihdeartisti Kirkan kuolemaan. Turhanpäiväisiksikin luonnehdittavissa olevat aiheet saavat kirjoittajat pohtimaan aiheiden todellista merkitystä.

Tampereen yliopiston visuaalisen journalismin professori Anssi Männistö luo katsauksen kamerapuhelinten kehitykseen ja maalaa kuvaa siitä, miten uusien langattomien laitteiden tulo mahdollisesti muuttaa uutisjournalistien työskentelyä.

Osiossa Kajastuksia horisontissa julkaistuja tekstejä voi kommentoida vastaamalla tähän viestiin.

Katse itään ja menneeseen

Vuosikirjan Rajanvetoa-osiossa koetetaan jäljittää sitä alati pakenevaa rajakohtaa, jossa mennyt vaihtuu tulevaksi. Kuten Raimo Salokangas toimittaja-tutkija Timothy Garton Ashia lainaten toteaa, nykyisyys on millisekunnin mittainen raja, joka erottaa menneisyyden tulevaisuudesta.

Jyväskylän yliopiston journalistiikan professori Raimo Salokangas kritisoi toimittajien lähdekritiikin taitoja ja toivoo, että journalistit ottaisivat taustatyössä mallia tutkijoilta. Tutkijoiden ja toimittajien vuoropuhelu on tunnetusti joskus varsin vähäistä, vaikka – kuten Salokangas toteaa – molemmat ovat toistensa sukulaissieluja ja asettuvat samalle jatkumolle menneisyyden tulkitsijoina ja tulevaisuuden määrittelijöinä.

Otsikossa esiintyvä ”raja” on monitulkintainen sikäli, että Rajanvetoa-osiossa suunnataan katse myös itärajalle. Tampereen yliopiston tiedotusopin opiskelijat ovat perehtyneet suomalaiseen Venäjä-uutisointiin tekemällä asiantuntijahaastatteluita. Moni kotimaista Venäjä-uutisointia seuraava asiantuntija on sitä mieltä, että Venäjä-uutisoinnissa jää yhä paljon sanomatta. Toimittajat ovat varovaisia, ja kielen sekä kulttuurin heikko tuntemus estävät kulttuuriset rajanylitykset, minkä vuoksi venäläinen arki jää mediassa usein tavoittamatta. Lappeenrannassa Yleisradion rajareportterina pitkään työskennellyt Marja Manninen on sitä mieltä, että Venäjä on myös itse osasyyllinen siihen, ettei maa houkuttele puoleensa suomalaisia toimittajia. Lisääntyvä byrokratia ja kontrolli vaikeuttavat työtä itänaapurissa.

Myös Viro oli viime vuonna uutisotsikoissa menneisyydenhallintaan liittyvän patsaskiistansa takia. Viron lehdistöneuvoston puheenjohtaja Epp Lauk kertoo, miten Virossa mediat itse estävät journalismikritiikin. Epp Lauk on uusi kasvo suomalaisessa journalismintutkimuksen kentässä: hän aloittaa elokuussa Jyväskylän yliopiston professorina.

Vuosikirjan Rajanvetoa-osion tekstejä voi kommentoida vastaamalla tähän viestiin.

Journalismi osallistuu

Yhä useammin journalismi ei vain raportoi ja seuraa sivusta, vaan ryhtyy aktiiviseksi toimijaksi julkisuudessa, osallistuu ja asettuu edistämään tärkeiksi katsomiaan päämääriä. Vuosikirjan osiossa Kampanjointia ja kannanottoja pureudutaan tähän journalismin mielipiteellistymisen mukanaan tuomaan trendiin.

Tampereen yliopiston professori Risto Kunelius ja erikoistutkija Esa Reunanen hahmottelevat vuosikirjassa kampanjajournalismin käsitettä. Pohjana historialliselle taustoitukselle on Iltalehden hoitajille lisää palkkaa peräänkuuluttanut kampanja, jota käytiin keväällä 2007. Viime vuoden kampanjointitalkoisiin osallistui myös Helsingin Sanomat, joka lanseerasi uudenlaisen juttusarjan. Toimittaja Ulla Järvi analysoi, mitä uutta Läskikapina toi ja miten moderni terveysvalistus toteutui.

Mielipiteistä ja asioiden edistämisestä on kyse myös osion muissa artikkeleissa: Ilmatieteen laitoksen viestintäpäällikkö Eeva-Kaisa Heikura toteaa, että vuosi 2007 oli ilmastonmuutosviestinnän murrosvuosi. Oma osionsa on omistettu myös pääministeri Matti Vanhasen ja Susan Ruususen romanssille, joka herätti valtakunnallisen keskustelun yksityisyydensuojasta ja median sananvapaudesta.

Vuosikirjan Kampanjointia ja kannanottoja -osioon kuuluvia artikkeleita voi kommentoida vastaamalla tähän viestiin.

Kohtaamisia Jokelassa

Jokelan koulusurmista tuli Journalismikritiikin vuosikirjan ykkösaihe – siitä huolimatta, että toimituskunta heti tapahtumien jälkeen ensin arvioi tapahtuman merkityksen suhteellisen vähäiseksi eikä ollut yksimielisen varma, oliko aiheessa mitään niin uutta, että sitä kannattaisi käsitellä kirjassa kovin kattavasti.

Tampereen yliopiston Journalismin tutkimusyksikkö julkistaa Jokela-uutisoinnista selvityksen 2. kesäkuuta. Tutkimuksessa analysoidaan keskeisten kotimaisten medioiden Jokela-raportointia ensimmäisten päivien osalta ja haastatellaan asianosaisia. Koska Jokelan tapauksesta on luvassa tällainen seikkaperäinen selvitys, vuosikirjassa on keskitytty toimittajien ja lähteiden kohtaamisiin kenttätyössä. Näihin kohtaamisiin liittyvistä ylilyönneistä media myös eniten sai julkista kritiikkiä niskaansa.

Vuosikirjan osiossa Kohtaamisia Jokelassa Iltalehden uutispäällikkö Kreeta Salmela pohtii toimittajien tiedonhankinnan taitoja ja toteaa verkkotiedonhaun olevan vielä heikoissa kantimissa. Helsingin yliopiston tutkija Salli Hakala luo Jokelaan katsauksen viranomaisten kriisiviestinnän näkökulmasta. Hänen mielestään kouluampuja itse oli tarkoin suunnitellun viestintästrategiansa ansiosta kriisiviestinnässä se, joka vei, ja niin media kuin viranomaiset vikisivät.

Paikallislehti Keski-Uusimaan päätoimittaja Pentti Kiiski tuo Jokela-osioon paikallista näkökulmaa avaamalla lehden toimittajiin ja toimittajien ammattikuntaan kohdistunutta vihaa ja raivoa. Journalismin tutkimusyksikön Jokela-projektissa nuoria haastatteleva Laura Kangasluoma kertoo, millaista on ollut kohdata nuoria räjähdysalttiilla vyöhykkeellä Jokelassa, jossa toimittajan ammatti on ollut monelle lähestulkoon kirosana. Jokela-selvitystä johtava Journalismin tutkimusyksikön tutkimusjohtaja Pentti Raittila tuo kriisipsykologin ja rikostoimittajan saman pöydän ääreen keskustelemaan eettisten valintojen mahdollisuudesta Jokelan kaltaisessa tilanteessa. Mediapsykologi Klas Backholm muistuttaa, että myös toimittajien oma hyvinvointi tulisi ottaa toimituksissa huomioon kriisiuutisoinnin pelisääntöjä hahmoteltaessa.

Vuosikirjan Jokela-kokonaisuuteen liittyviä artikkeleita voi kommentoida vastaamalla tähän viestiin.

Tekikö toimittaja oikein?

Journalismikritiikin vuosikirja 2008Miten median olisi pitänyt toimia Jokelassa? Millaiset tarinan eväät oli pääministerin romanssissa? Miten salarakkaita sikiää? Oliko Uusi Suomi vanha jo syntyessään?

Journalismikritiikin vuosikirja 2008 arvioi muun muassa näitä kysymyksiä ja pohtii niin ikään, miten journalismi suoriutui raportoidessaan ilmastonmuutoksesta, Stasi-keskustelusta ja Venäjä-uutisoinnista. Viime uutisvuoden tapahtumia ruotiva artikkelikokoelma julkistettiin lauantaina 12. huhtikuuta Mediapäivillä Helsingin Messukeskuksessa. Vuosikirjassa puheenvuoron esittää kolmisenkymmentä toimittajaa, eri alojen tutkijaa sekä journalismin lähteiden ja yleisöjen edustajaa.

Toimittajat kyseenalaistavat yhä useammin länsimaisen journalismin ytimeen kuuluvaa puolueettomuuden ideaa ja ottavat kantaa jonkin yleisesti tärkeäksi katsotun asian puolesta. Professori Risto Kunelius ja erikoistutkija Esa Reunanen pureutuvat kirjassa journalismin mielipiteellistymiseen ja hahmottelevat Iltalehden sairaanhoitajakampanjan perusteella kampanjajournalismin käsitettä. Toimittaja Ulla Järvi puolestaan pohtii Helsingin Sanomien Läskikapina-juttusarjan perusteella, miten valistajan viitta istuu journalistin hartioille.

Vuonna 2007 tuli kuluneeksi 450 vuotta Mikael Agricolan kuolemasta. Juhlavuoden kunniaksi vuosikirjassa luodaan katsaus myös toimittajien keskeiseen työvälineeseen, journalistiseen kieleen. Sosiologit Anna Simola ja Anna Rastas pohtivat antirasistisen ja kielentutkija Mila Engelberg antiseksistisen kielen mahdollisuuksia nykyjournalismissa.

Tänä vuonna Journalismikritiikin vuosikirja on luettavissa ensimmäistä kertaa internetissä. Kirjan voi ladata itselleen sähköisessä muodossa vuosikirjan blogista. Kuka tahansa voi myös esittää näkemyksensä journalismin onnistumisista ja epäonnistumisista osoitteessa https://journalismikritiikki.wordpress.com.

Vuodesta 1998 lähtien julkaistu Journalismikritiikin vuosikirja on päivänpolttavaan journalismiin liittyvien kriittisten pohdintojen foorumi. Journalismikritiikin vuosikirjan julkaisee Tampereen yliopiston Journalismin tutkimusyksikkö, ja se on Tiedotustutkimus-lehden erikoisnumero.

Journalismikritiikin vuosikirja ilmestyy huhtikuussa

Journalismikritiikin vuosikirjaa voi lukea ensimmäistä kertaa nyt myös verkossa. Journalismikritiikin vuosikirja 2008 on huhtikuun puolivälistä lähtien ladattavissa itselle tästä osoitteesta. Vuosikirjaan liittyvä journalismikriittinen keskustelu on siten entistä laajemman yleisön ulottuvilla.

Sinäkin voit osallistua: vuosikirjan blogissa käydään keskustelua uutisvuoden 2007 tapahtumista ja kotimaisesta nykyjournalismista.

Journalismikritiikin vuosikirja on päivänpolttavaan journalismiin liittyvien kriittisten pohdintojen foorumi. Kirja sisältää puheenvuoroja niin toimittajilta, eri alojen tutkijoilta kuin journalismin muilta yleisöiltä. Kirjan aiheisiin kuuluvat sekä kuluvan vuoden uutistapahtumat että ajankohtaiset journalismin rooliin ja toimintaan liittyvät kysymykset.

Journalismikritiikin vuosikirja 2008 julkistetaan 12. huhtikuuta Mediapäivillä Helsingin messukeskuksessa. Kirjan on toimittanut Maarit Jaakkola, ja sen julkaisee Tampereen yliopiston Journalismin tutkimusyksikkö.